Urheiluvalmennuksen pikkujoulut 17.12.

vietettiin yllätysten merkeissä. Luulivat meidän vievän heidät piiiitkälle lenkille oikein bussilla. No, joku hyvän arpaonnen omaava oli hieman asiaa aavistellut. Eli tänä vuonna pikkujouluteemana oli PaintBall. Tämä oli mitä ilmeisimmin erittäin mieluisa vaihtoehto maanantai-päivän viettotavaksi. Vauhdikkaita ja värikkäitä tilanteita pelin tiimellyksessä saatiin kokea. Pelin tunnelmia voitte aistia seuraavissa kuvissa.

Mennalan pelikentiltä sitten bussin nokka takaisin kohti Jämsänkoskea. Meille jo perinteikkääksi muodostunut paikka, Huhdanvuoren hiihtokeskushan siellä odotti meitä. Gourmeekokki SS oli loihtinut meille jouluista ateriaa ja lämmittänyt saunan hieman jalkansa kylmettäneille sotilaille.

Yksi palkintokin näin syyslukukauden päätteeksi jaettiin. Päätimme tällä kertaa antaa tsemppipalkinnon erittäin positiivisesta urheilija-asenteesta sekä myös Briko-Cupin johtajan viittaa tällä hetkellä kantavalle Jani S:lle. Meillä on mielettömän upea porukka, joista erittäin moni olisi tänä syksynä ollut palkitsemisen arvoinen!! Keep going!!

Vanhempainillan kooste ja muuta ajankohtaista...

Hei,

Tänään iso ja superurhea joukko uhmasi pakkasukkoa (-24) jä lähti iloisin mielin maanantai-illan PK-lenkille! Loistava meininki kertakaikkiaan!

Viime viikolla oli tämän syksyn toinen vanhempainilta. Paikalle saatiin KIHU:ta Niilo Konttinen puhumaan urheilijoiden psyykkisestä valmennuksesta. Hyvin monet miedän urheilijoista ovat tätä kauan ja hartaasti toivoneet ja olivatkin nyt korvat höröllä koko luennon ajan. Jatkoa saadaan jo tammikuussa! Hyvä! Kunhan Niilo lähettää luentomateriaalin meille niin laitan sen myös tänne blogiin kaikkien nähtäväksi.

Seppo muistutti omassa osiossaan siitä että pyrimme siihen että meidän urheilijat alkaisivat askel askeleelta elämään urheilijan elämää muulloinkin kuin vain treeni-  ja kisatilanteissa. Nyt on myös valitettavan usean kohdalla tilanne se että treenataan ma-to ja pe-su vedetään lonkkaa tai eletään muuten vain hieman epäurheilijamaisesti (ei treenata, valvotaan, syödään todella huonosti, alkoholin käyttö on runsasta jne). Tämä totuus perustuu urheilijoiden treenipäiväkirjamerkintöihin.
Kokonaisvaltainen urheilijan elämä on hyvin haasteellista ja siihen pystyy vain jos on ymmärrys siitä mitä urheilijan todellinen arki on ja ennenkaikkea se että sisäinen PALO omaan lajiinsa on niin VAHVA että on valmis luopumaan monista "normaali" nuoren menoista saavuttaakseen omia tavoitteitaan. Myös ympäristön tuki (valmentajat, perhe, kaverit, sponsorit jne )on tärkeää urheilijan matkan varrella. Seppo mainitsi 24/7 kaavion tarkoittaen juuri sitä kokonaisvaltaista ymmärrystä, halua ja toimintaa mikä EI MISSÄÄN tapauksessa poissulje sitä etteikö nuori urheilija voisi lainkaa elää sitä "normaalin nuoren  viikonloppuelämää"....mutta jotta voisi edetä urallaan, urheilijamainen elämä on oltava SÄÄNTÖ eikä POIKKEUS. Kirjoitan tästä teille vanhemmillekin siitä syystä että kyseinen 24/7 malli on herättänyt vilkasta keskustelua urheilijoiden keskuudessa ja hyvä niin! Niistä keskusteluista huomaa että toiset ovat edenneet huomattavasti pidemmällle kokonaivaltaisessa ajattelu- ja toimintatavoissa kuin toiset ....ja toivomme että sinne ns. ydinjoukkoon saisimme pikkuhiljaa lisää ja lisää porukkaa.

No, minä kerroin sitten pääpiirteet RUOKAPÄIVÄKIRJATEHTÄVÄSTÄ joka ei todellakaan ollut mikään piece of cake ja tähän mennessä olemmekin saaneet vain osan päiväkirjoista takaisin. Urheilijan piti siis kirjata tarkkaan yhden viikon ruokailut  eli kellonaika, mitä söi/joi, kuinka paljon ja laskea myös kalorimäärät. Laskimme niistä sitten viikon ka:n. Palavereiden yhteydessä laskimme myös SYDÄNLIITON sivuilla olevan laskurin avulla urheilijan kokonaisenergiansaannin ja vertasimme sitten  sitä energiantarpeeseen (laskettu iän, sukupuolen, painon ja aktiivisuuden perusteella).  Tässä pieni yhteenveto: 17 urheilijaa palautti ruokapäiväkirjan ajoissa. Yhdeksän urheilijaa jäi energiansaannissaan hälyttävän paljon alle energiatarpeen. Kolme urheilijaa ei edes yltänyt perusaineenvaihduntaan tarvittavaan määrään! Pahimmillaan keskiarvo oli 800kcal/vrk urheilijalla joka tarvitsisi 3000kcal/vrk!!!
Kahdeksan urheilijaa ylsi kutakuinkin tai hyvin tarvittavaan energiamäärään.
Se mitä ruokapäiväkirjoista havaitsimme oli mm:
- epäsäännöllinen energiansaanti
- napostelua pitkin päivää (pää-ateriat puuttuivat)
- vähän proteiinia
- paljon roskaruokaa
- ei aamupalaa ollenkaan
- vähän marjoja, hedelmiä, kasviksia, salaatteja jne
- ei tankkausta ennen treenejä
- ei palauttavia välipaloja

Mutta.....oli ilo lukea myös todella tasapainoisia ruokapäiväkirjojakin! Niitä oli useita!

No, mutta miten nyt sitten etenemme? Selvästi meillä on paljon työsarkaa ravintopuolella(kin). Tero Puustinen (AKK) tulee jo huomenna luennoimaan urheilijan kokonaisvaltaisesta elämästä ja siihen sisältyy myös ravintojuttuja. Me Ninan kanssa puolestamme käymme näitä asioita läpi  urheilijoiden palavereissa ja yritämme sitä kautta kylvää tietoa eteenpäin.

Seuraava blogikirjoitus tuleekin käsittelemään sitä miten puutteellinen ravinto vaikuttaa urheilijan kehittymiseen, palautumiseen jne.....ja sen tulee kirjoittamaan joku meidän urheilijoista. Mietin tässä yön yli että KUKA?!?!?

Nyt untenmaille ja odottelemaan huomisaamun treenejä sekä TERO PUUSTISEN vierailua!

Mira

VANHEMPAINILTA ja BRIKOn URHEILUVAATEMYYNTI

Hei!


Kolmas jakso on pyörähtänyt käyntiin ja olipas mukava taas nähdä niitä urheilijoita jotka ovat olleet Top-jaksolla lähes 2 kuukautta ja nyt palanneet takaisin koulun penkille ja urheiluvalmennuksen ruutiineihin.

Ihan pikaisena muistutuksena vielä kaikille vanhemmille  se että torstaina 29.11 on urheiluvalmennuksen vanhempainilta klo 15.00 alkaen. Teemana siis psyykkinen valmennus luennon merkeissä. Sen jälkeen käymme hieman läpi ravintopäiväkirjatehtävän antia sekä muita tapetilla olevia asioita.

Kuten viime kerrallakin, myös tällä kertaa olisi mahdollista shoppailla BRIKOn laaduukkaita, tyylikkäitä ja kestäviä urheiluvaatteita edullisiin hintoihin sillä BRIKOn maahantuoja on paikalla jo klo 14.00 alkaen. Vilkaiskaapa etukäteen mitä sieltä löytyy mutta hyvin monella urheilijalla olisi syytä päivittää treenikamoja pitkää talvea varten. Mallistosta löytyy hyviä kerrastoja, sukkia, pipoja, hanskoja, takkeja, housuja, liivejä jne.....mutta kuten sanoin, katsokaapa mitä sieltä löytyy!

http://www.facebook.com/?ref=home#!/VeilsportOy?fref=ts

Nähdään torstaina,

-valmennustiimi-

kauden ensimmäine lumileiri

Joo elikkäs lauantaina 10.11. klo. 03.50 starttas täytee pakattu auto kohti Leviä. Edessä oli reilu 800km autossa istumista, mikä meni loppuje lopuks nukkuessa koska jostai kumma syystä ite en rattii päässy vieläkää.. Ehkä joskus saan ite sinne ajaa ja paljon nopeemmi kun kymmenessä tunnissa!
Kun vihdoin Leville päästiin oliki sitte huonee valtaus ja äkkiä kamat vaihtoo ja hiihtään luonnon lumelle. Siinä alkuinnostuksessa tuli hiihettyä vajaa paritunni vk lenkki venäläisten jotka valtas kaikki ladut eikä väistäny, norjalaisten jotka tietenki väisti ja oli ystävällisiä sekä ukrainalaisten paraurheilijoiden sekä tiestysti muitten suomalaisten seassa.Muutamaan poroonki tuli törmättyä ladulla.. (ja melkein kirjaimellisesti) Lenkin  jälkeen oli vielä pientä taistelua ketkä menee minnekin huoneesen ja kenen kanssa. Tässä asiassa oli melko helppo päättää, sillä mökissä oli tasan kaksi naista ja viisi miestä. Ei siis ollut ongelmaa ketkä kaksi sai isoimman makuuhuoneen.

Mökissä oli selkeät säännöt: osta ruokaa, saat syödä mitä kaapeistä löydät ja nälkään siellä ei todellakaan kerennyt kuolla missään vaiheessa sillä päivärytmi sisälsi melko monta ruokailua.
Joka aamu oli aamupuuro klo. 8.00 jonka Laura heräsi keittämään. Tosin tällä leirillä ei aikataulu ollut mitenkää tarkka joten Polle ja Ursula (kauniit lempinimet) olivat hieman hitaammalla ja söivät yleensä mitä jäljellä enää oli.
Puuron jälkee oli aamutreeni joka oli 2h hiihtoa sisältäen vetoja, sauvoittahiihtoa, tekniikkaa ja rauhallisia pätkiä sekä hieman irrottelua. Kun lenkiltä pääsi mökille olikin kiire jo suihkuun ja sitten syömään. Kävimme joka päivä Ämmilässä syömässä yhden ruuan, ja voin kertoa että olen aina aatellut että syön paljon mutta kuinka paljon ruokaa uppoaakaan parikymppisiin miesurheilijoihin!! Ruokailun jälkeen palattii mökille ja siellä oli vapaa-aikaa aina seuraavaan iltatreeniin asti. Alussa kaikki vapaa-aika meni "pienten" päikkäreitten ottamiseen sillä ohjelma ei todellakaan ollut mikään kevyt, tai ainakin mulle oli rankka sillä samalla ohjelmalla tein kui muutkin, jotka siis olivat kaikki vähintään parikymppisiä.

Iltatreeniin sisältyi yleensä 1,30h hiihtoa ja yleensä se oli se vauhdikkaampi lenkki, eli suurimmaksi osaksi mentiin vk alueella. Jokaisen iltatreenin jälkeen olikin sauna valmiiksi lämmitetty ja siellä pääs sitte rentoutuu hieman. Ja jotta energiaa riittäisi oli treenin jälkeen ruokailu.
Mökin sääntöihin kuului myös että joka ilta tehtiin pareittain ruoka koko poppoolle. Ensimmäisenä iltana ajatus ei oikein toiminut sillä kaikki kävivät syömässä jääkaapista jotain joten päätettiin että sääntö astuu voimaan vasta seuraavan iltana. Esimmäisen vuoron silloin sai Simulan Jussi joka todellakin osasi ruokaa tehdä. Tulihan tämän säännön osalta huomattua myös että kyllä ne miehetki sinne keittiöön kuuluu:)

Viikko meni aikalailla tätä samaa rytmiä noudattaen ja reenattua aikalailla, ehkä meni alkuviikosta ylikin sillä tuli leiriporukalta hieman ladunvarrella huutoja että lähe jo menee täältä ladulta kun oot nii väsyny! No voitte vaa arvata lähtikö tämä neiti kun mies käskee luovuttaa ja jättää reenin kesken. Semmone taisteluhenki tuli että "#¤%&/# minä en luovuta!" Näin jälkeenpäi ajateltuna olis ollu ihan fiksua kerätä sukset ja sauvat kasaa ja lähtee mökille. Toinen asia mikä sai tähän neitii ladulla vauhtia aika reippaasti oli venäläiset.. Olisin kyllä suostunut hiihteleen niitten perässäkin ja antanut mennä rauhassa ohi muttakun kerran iltasella juoksulenkillä tuli lauma venäläisiä vastaan juosten kanssa ja kun yksikään ei väistäny ja jouduin ite sinne penkkaan hyppäämään nii otti sen verran päähän että ei sitte ladullakaan voinut periks antaa..

Perjantaina lähettiin toppavaatteet päällä kohti Olosta kattoon mite sitä pitäs hiihtää. Siellä kylmässä päivä tuli seistyä parin mummon ja papan vieressä jotka olivat hienosti urheiluhengessä mukana taskumatti povarissa. Siinä teki välillä tiukkaa että sai pidettyä pokkaa kun mummot kannusti hiljasella äänellä "noniin mikko näytä nyt niille". Mutta tuli sprinttejäkin seurattua ja kannustettua leiritovereita. Illala vielä pikku hiihtolenkki ja sitten taas syötiin. Lauantai olikin sitten viimeinen kokonainen päivä ja kyllä oli sää sen mukainen että kelpas viimeset hiihot siellä hiihellä. Pakkasta oli sopivasti että alamäessä (mihin piti ottaa vauhtia että sais leirin kovimman vauhin) kasvoja nipisteli ja aurinko paisto. Kyllä siinä vaiheessa tuli taas mieleen että miks sitä hiihtääkään. Sunnuntaina olikin sitten aamulla lähtö kohti Jämsänkoskee, valitettavasti.

Kotimatkalla tuliki oltua hereillä, ainakin suurin osa ja muutama sana sanottua autoilijoista jotka ei ymmärrä mitä sillä kaasupolkimella tehään ja edelleenkin istuin pelkääjän paikalla joten tais olla kuskilla rankempi kuunnella mun ajo-ohjeita ja millon pitää kenestäki mennä ohi kun ajaa vaan ilman juttu seuraa.
Masentava fiilis tuli kyllä kun kotiin pääs.. Ei lunta missään eli jalkalenkkejä jatkettava ja unohettava ne hienot aamut millo aurinko paisto ja sai vaan hiihtää..

                                                                 ??????

ja tähän loppuun onkin sitten hyvä pahoitella kaikista kirjotusvirheistä mitä tuolta saattaa löytyä ja pilkkuja puuttuu mutta ei niitä tartte:)
 -iina 

Tiistain aamutemppuilut

Tänä aamuna haastettiin kroppaa jo lämmittelyvaiheessa näin:

Kuvia salibandy matsista....

Hei,

Tässä hieman kuvia salibandymatsista jonka Nina aiemmassa blogikirjoituksessaan jo mainitsikin.

 Ryhmä-rämä ennen matsia....

 Hurjat vastustajat

 Peliä....

 Hyökkäys......ei maalia!

 Tilanteita riitti yllin kyllin...mutta....

 ....ei vieläkään.....

 ....eikä vieläkään.....

 Tilanne 2-2! Ei nyt ihan ....

 Voittajien on helppo hymyillä!

Ja...myös meidänkin...vaikka tällä kertaa tuli tappio!

Briko-Cupin tilanne 3/6

BrikoCup- pisteet
	leokki	Likopoh	Lihask	Hiihto	Cooper	Ketter	YHT
Jani Salonen	25	25			25		75
Jani Koskiranta	22	22			22		66
Samuel Kesti	17	17			18		52
Tommi Metsola	16	14			17		47
Niko Heikkala	20	18			11		49
Mika Hiitelä	18	15			9		42
Markus Liukko	15	13			10		38
Leppänen Miikka	0	0			20		20
Laura Suvanto	13	0			6		19
Vallittu Valtteri	0	0			17		17
Korhonen Marko	0	16			15		31
Sonja Pekkarinen	14	0			0		14
Silenius Samuli	0	20			14		34
Häkkinen Kalle	0	0			13		13
Saarinen Eetu	0	0			12		12
Kurkela Rasmus	0	0			8		8
Turkki Iina	0	0			7		7