Kuntotestejä

Kuntotestit herättävät ehkä meissä aikuisissa erinäisiä muistoja kouluaikojen liikuntatunneilta. Nämä muistot eivät kaikkien osalta ole niitä mieluisimpia. Kunnon mittaamista toteutetaankin monilla muilla pehmeämmillä tavoilla kuin cooperin testillä. Sinä vanhempi siellä, voit vaikka kävellä tietyn lenkin mukavan reipasta vauhtia ja ottaa siitä ajan. Lenkkeile säännöllisesti neljä viikkoa ja tee sama lenkki samalla tuntemuksella uudelleen. Paraniko aikasi? Jos kyllä, niin kuntoilusi on ollut kehittävää. Lisää tämän jälkeen lenkkiesi määrää viikossa, muutaman viikon päästä lisää lenkkiesi pituutta ja viimeisenä nousujohteisuuden varmistajana voit ottaa kerran viikossa huomattavasti normaali lenkkivauhtiasi reippaamman lenkin ohjelmaasi. Yksinkertaista, eikö?

Urheilijan kohdalla kuntotestit ovat kuitenkin tärkeä mittari harjoittelun vaikuttavuuden seuraamiseksi. Jos edistystä ei tule, voidaan miettiä missä vika. Harjoitteleeko urheilija riittävän säännöllisesti, riittävän paljon määrällisesti, onko harjoittelu riittävän nousujohteista ja monipuolista? Kysymyksiä on paljon, ja vastauksia on yleensä helppo löytää.

Urheilijan kannattaa myös seurata leposykettä aamuisin. Ennen sängystä nousua mitataan syketaso, jolle se asettuu noin 5 min makuullaolon jälkeen. Tulos merkitään harjoituspäiväkirjaan ylös. Tätä olisi syytä seurata viikottain. Ylirasittuneisuus näkyy useimmiten leposykkeessä. Hetkittäinen rasitusjakson jälkeinen leposykkeen kohoaminen ei vielä tarkoita ylirasitustilaa, vaan on normaali reaktio harjoitusrasitukselle. Rasitusjakson jälkeinen lepojakso palauttaa leposykkeen ja aiheuttaa niin sanotun superkompensaatioilmiön eli kunnon nousun. Kunto nousee levätessä, niinhän sitä sanotaan! Valitettavasti kunto ei kuitenkaan nouse vain lepäämällä, vaan tarvitaan sitä edeltämään kunnon rasittava jakso. Leposykkeen tason laskeminen kuukausien harjoittelun kuluessa on merkki kunnon kohoamisesta.

Harjoittelua voi rytmittää monella lailla. Itse kannatan nuorille pääasiassa viikkorytmitystä, koska siinä on helpompi todentaa harjoittelun rytmitys. Jos harjoittelu perustuu vain päivärytmitykseen, rytmitys ei erotu helposti viikkokoonneissa esimerkiksi päiväkirjoista ja harjoittelu puuroutuu helposti. Siitä huolimatta että harjoittelu perustuu viikkorytmitykseen, esimerkiksi näin: helppo viikko, keskiraskas viikko ja raskas viikko, myös viikon sisällä täytyy osata rytmittää. Kovia harjoituksia ei tehdä peräkkäisinä päivinä. Viikon sisällä käytetty rytmitys voi olla esimerkiksi 2-3 kunnon harjoituspäivää, jota seuraa yksi kevyempi palauttavaa liikuntaa sisältävä päivä.

No niin, mutta olimme menossa kuntotesteissä.... Aamuinen cooper on melkoinen haaste kropalle, mutta  etenkin pääkopalle. Herättelimme kropat kunnon alkuverryttelyllä. Yksitoista uskaliasta lähti testaaman lukukauden lähtötasonsa. Monilla urheilijoilla kilpailukausi on tällä hetkellä niin kiivaassa vaiheessa, että testit täytyi siirtää myöhemmälle ajankohdalle. Seuraava testi juostaan viimeistään lokakuun alussa.

Meillä on jo perinteeksi muodostunut kolmen tonnin kerho, johon saimme tänään neljä uutta jäsentä. Täytyypä laskea, kuinka monta jäsentä kerhossa tällä hetkellä on. Varusmiesten keskiarvo cooperissa on nykyään 2400m paikkeilla. Urheiluvalmennuksen keskiarvo on onneksi ja pitääkin olla paljon korkeammalla. Kolmen tonnin kerhoon liittyivät tänään Miikka 3035m, Samuel 3025m, Tommi 3000m ja Valtteri 3000m. Muiden suoritukset olivat seuraavat: Marko 2975m, Jani 2975m, Samuli 2950m, EetuS 2900m,  Markus 2710m, Rasmus 2610m, Iina 2580m.
Hyvällä asenteellä mentiin!! Kroppaa on hyvä ahistaa oikein kunnolla välillä. Tänään oli sellainen päivä!
-Nina-