AMAZING RACE 2013

URHEILUVALMENNUS AMAZING RACE 2013

 

 

Vuotuiseen Amazing Race kisaan lähti mukaan 15 urheilijaa eli 5 x 3 hengen joukkuetta. Kuten viime vuonnakin, kilpailun reitti ja tehtävät pysyivät visusti salassa. Vain varusteinfosta joukkueet saattoivat päätellä mitä lajeja kisassa tulisi olemaan. Jokaisella joukkueella tuli olla mukana yksi polkupyörä, kypärä, puhelin, kompassi, juomista ja energiapatukoita.

 

Matka alkoi yhteiskuljetuksella Koskenpäälle eli noin 20 km Jämsänkoskelta pohjoiseen. Kilpailu alkoi "älytehtävällä" jossa piti muodostaa yhdyssanoja annettujen vihjesanojen perusteella. Heti kun tehtävä oli suoritettu, joukkue pääsi matkaan ensimmäiselle etapille. Vain yksi porukka pääsi livahtamaan ennen aikarajaa jolloin kaikki muutkin saivat etenemisluvan.

 

Marko, Osku ja Eetu ratkaisemassa älytehtävää.

Iina, Niko ja Jani.....olipas vaikeaa....






Samuel, Oskari ja Miikka...vielä naurattaa......

 



Etappi I - juoksu/pyöräily Koskenpää - Luomen koulu. Joukkueet lähtivät pitkälle suunnistusetapille niin että yksi jäsenistä sai polkea ja kaksi muuta juoksivat. Näin aina yksi sai hieman huilattua. Reitinvalintoja oli useita. Lyhin 12.4kmja pisin noin 15km. Joukkue Marko&Osku&Eetu lähtivät matkaan ensimmäisenä mutta Luomenkoululle ensimmäisenä saapuikin Jami&Rasmus&Jani S.

 

 

Luomenkoulun tehtävänä oli valita yksi joukkueen jäsen joka ui noin 20m päähän poijulle hakemaan "pullopostia" eli kartan seuraavalle etapille. Kuvassa kroolaamassa johtopaikkaa pitävän joukkueen jäsen Jami. 

 

Niko uintitehtävässä

 

 

Uintitehtävän jälkeen oli vuorossa joukkuehiihto hieman raskaamalla kalustolla ja taisi se voitelukin olla hieman niin ja näin. Kuvassa Matias, Tommmi ja Mihu.







Pullopostissa oli kartta seuraavan pitkän etapin alkuun eli melontaosuudelle. Kuvassa Tauno opastaa johtotiimiä (Rasmus, Jami ja Jani S) varusteiden kanssa. Melontaosuus alkoi laskemalla Luomenkoskesta ja jatkui noin 12km matkan Vihattiin jossa oli pakollinen ruokatauko.



 

 

Miikka, Samuel ja Oskari saivat Luomenkoskessa

kylmää kyytiä mutta thanks to Samuel Kesti

kanootti ei päässyt karkuun. Yhteispelillä kanootti

maille tyhjennykseen ja matka jatkui......

 

....noin 20m verran.....ja TAAS pojat pääsivät uimaan!!!

 



 

"Herkkuruoka-annokset" odottivat Vihatissa pit-

kän melonnan päätteeksi. Tätä annosta tosin

ei tarvinnut syödä vaan seasta piti etsiä

kolme pientä vaahtokarkkia......

käyttämättä käsiä apuna.

 

Joukkue saapumassa Vihattiin tauolle.

 



 

Ei oikein meinannut ruoka kelvata!

Eikä vaahtokarkit löytyä!

 



Osku, Marko ja Eetu

TÄMÄ SUORITUS ANSAITSEE EXTRABONUKSET!!!!! Samuel, Miikka ja Oskari sitten päättivät meloa 12km matkan TAKAPERIN ja vielä niin että yksi melojakin oli väärinpäin!!!!

Jami, Rasmus ja Jani S

Mihu, Tommi ja Matias

 





Jani, Iina ja Niko

Vihatin lepotauolla

Mihun ruokailu on aina tällaista!

Me kaikki tiedetään että Matias jää NIIN kaipaamaan Amazing Racen
ruokatehtäviä!!! Ilme kertoo kaiken.

 

Osku

 



Vihatista matka jatkui vielä hieman lyhyemmällä melontaosuudella, noin 3,5km Toijalaan jossa kanootit nostettiin rantaan ja matka jatkui juosten viimeisille suunnistusrasteille. Joka rastilla oli taas joku tehtävä. Ensimmäisellä rastilla piti yhden joukkueesta kiivetä veden yli kallistunuttta puunrunkoa pitkin hakemaan oksaan kiinnitetty kartta.'

Toisella rastilla (kuvassa) jäsenet juoksivat hiekkarinnettä kantaen käsissä hiekkaa ylhäällä olevaan sankoon. Kun sanko oli täynnä, matka jatkui taas....

                                                Marko                                                                      Osku

Miikka

Samuel



 

 

Kummalista kun lähes 40km taipaleen jälkeen ei meinaa "palautuspöperöt" maistua! Kuvassa Mihu, Tommi ja "koutsi"-Nina.

 

 

 AMAZING RACE 2013 voittajat:

JAMI, JANI S ja RASMUS

 

Kisan jälkeen oli vuorossa sauna, ruokaa
ja palkintojenjaot.

Voittajat saivat palkinnoksi BRIKOn
hienot urheilulasit.

Päättävien urheilijoiden haastattelu

Enää muutama hassu viikko jäljellä tätä lukukautta ja sitten suuntaamme kesälaitumille pariksi kuukaudeksi. Urheiluvalmennuksen jäsenistä neljä mopoilijaa jättää meidät nyt kokonaan ja suuntaa uusiin haasteisiin. Sniff!!! Heitin  Mavolle, Smulille, Mihulle ja Kalalle muutaman kysymyksen näistä yhteisistä treenivuosista.

Kysymykset olivat:

1. Kolmen vuoden taival urheiluvalmennuksessa päättyy pian. Millä fiiliksillä lähdet?
2. Millaiset eväät koet saaneesi urheiluvalmennuksesta?
3. Minkälaiset haasteet sinua kohtaa kun sekä ajovalmennus että ohjattu fysiikkavalmennus päättyy urheiluvalmennuksen osalta?
4. Mikä / mitkä asiat ovat olleet parhaita / mukavimpia UV:ssa?
5. Asioita joita ET tule kaipaamaan?
6. Ikimuistoisimmat hetkesi UV:ssa?
7. Mitä kerrot junnulle joka on haluaisi UV:hen ja kysyy sinulta millaista homma on?
8. Miten aioit tästä eteenpäin hoitaa sekä ajo- että fysiikkavalmennuksen?

Ja...vastaukset....

 

Matias Savo

1. Itelle ainakin jää tavallaan haikeet fiilikset, ku tässä vuosien mittaa oppinu tunteen kaikki nii hyvin ja tästä tullu semmonen tiivis samanhenkinen porukka, jotka treenaa yhdessä, mutta myös treenien ulkopuolella on tekemisissä paljon toistensa kanssa!

2. Valmennuksesta sai todella paljon arvokkaita vinkkejä treenaamiseen, kehon huoltoon sekä henkiselle puolelle! Myös ravintoasiat on parantunu tällä aikaa paljon! Tämän lisäksi itelle on tullu ideoita ura valintoihin tulevaisuutta ajatellen!

3. Suurin haaste on se, treenien monipuolisuus ja kuinka saan tehtyä kaiken järjestelmällisesti, kun nyt täytyy itse suunnitella päivän ja viikon ohjelmat!

4. Se treenien tyko yhdessä on mahtava asia! Siinä saa muilta tsemppiä treeneihin ja myös itse tsemppaa muita. Ja jo itsessään nuo treenit on ihan uskomattoman tehokkaita ja monipuolisia. Joka viikko tulee uusia asioita ja treeni muotoja. Ja tottakai valmentajat on aivan mahtavia! Myös se, miten koulupvät meille rakennetaan ja kuinka paljon meidän eteen on tehty jotta päästään treenaan, on todella arvostettava asia, mitä kaikki ei varmastikkaan tajua!

5. No noi mun sisäpeli kengät joita oon valmennuksen aikana käyttäny, nii niitä ei hirvee ikävä tuu, on ne sen verran kulahtanu, mut nyt mentii ehkä jo vähän huti kysymyksen, ku ei tullu mitään järkevää mieleen.

6. No se ensimmäinen espanjan reissu on jääny mieleen hyvin! Sekä viimevuotinen Amazing race oli todella mieleen painuva! Mutta myös pienempiä asioita on tosi paljon ja ei kaikkea viitti tähän kirjottaa

7. Valmennus toimii koulun ohessa ja siellä on todella hyvät treeni mahdollisuudet. Lukujärjestykset suunnitellaan sua varten, jotta pääset mahdollisimman paljon treenaamaan ja yhteishenki siellä on aivan huippu. Valmentajina on entisiä huippu-urheilijoita, joilla motivaatio on huipussaan ja treenit eivät varmasti ole tasaista tylsää puurtamista vaan joka viikko tulee uusia mielenkiintoisia harjoituksia vastaan! Enduro- ja crossi kuskeille on todella hyvät maastot harjoitella ja harjoittelemaan pääsee suoraan pyörätallilta ilman mitään kyydityksiä.

8. Fysiikka treenit pääasiassa omatoimisesti, mutta ajovalmennuksessa varmasti on apuna edelleen kaikki valmennuksen ajovalmentajat. Ja luulempa, että Ninalta ja Miralta voi tulla edelleen kysyy neuvoo ja apua treenaamiseen, jos rupee ideat loppumaan?

Niko Heikkala

1. ihan hyvillä fiiliksillä sinällään vaikka onkin aika ilkee luopuu yhteisistä treeneistä.

2. no kunto on ainaki kasvanu ja kehitystä on tullu kaikinpuolin.

3. treenaaminen on huomattavasti vaikeampaa kun jostain sitä rahaa pitäis saada elämiseen ja harrastamiseen ja pankki ei oo kuitenkaa se paikka mitä tarkotan..

4. se että saa yhdessä muitten kanssa treenata ja välillä huomata kun on itse kehittynyt jossain ja onkin parempi siinä kuin Mihu ;)

5. asuntola elämää ei tuu kyllä varsinaisesta ikävä,olihan se välillä hauskaa mutta se kun omaa rauhaa ei oo rupee pikkuhiljaa nakertaa ja penttiä ei tuu kyllä ainakaa ikävä :D
sekä pyörätallia ja sitä omaa pientä ahdasta välikköä,ja sitä että työkaluja sai aina etsiä paikasta x..

6. tooosi vaikee eritellä mitää erityista kun on ollu kuitenki niin monta hyvää hetkee valmennukses,parhaimpina kuitenki splättis ja viimevuoden amazinrace.

7. kerron että valmennukseen pääseminen on ainutkertainen mahdollisuus jonka eteen kannattaa tehtä töitä,paljon se ottaa mutta paljon se myös antaa.

8. treenata mahdollisimman paljon ja kun töistä kerkiää!

 

 

Mika Hiitelä

1. Haikeet on fiilikset. Ikävä tulee koko tätä touhua. Ja tietysti näitä mahtavia tyyppejä:)

 

2. Todella paljon uusia näkökulmia treenaamiseen.

 

3. Suurin haaste tulee olemaan työn ja monipuolisen harjoittelun yhteen sovittaminen.

 

4. Yhdessä tekeminen on ollut parasta! Mutta kyllähän tälläsellä porukalla on paljon mukavia asiota tehty ja koettu.

5. Asuntola elämää. Ja turhia nahisteluita jäykien kans

6. Näitä on vaikka kuinka! Mut yks mieleenpainuva oli kyll heikkalan ikävä sairastuminen virossa ''ruokamyrkytys'' :) ja se kun loppujen lopuksi pääsin koko jengii mukaan kun alku ei näyttänyt kauhee valosalta.

7. Hauskaa yhdessä tekemistä. Tehdään tosissaan mutta ei olla tosisaaan:) vinkkejä saa uskomattoman paljon niin ajoon ku fysiikka valmennukseen liittyen.

8. Yritän hyödyntää valmennuksesta saamiani eväitä. Ja tehdä asioita niin hyvin kuin oon oppinu täs 3 vuoden aikana..

Samuli Silenius

 

Hyvillä fiiliksillä lähen ku sain koulun läpi käytyy , mut ikävä tulee vähän reenejä! Hyviä neuvoja tuli sieltä ja nyt osaa reenata oikeella tavalla yksinkin. Haasteita saattaa olla se että jaksanka aina lähteä lenkille/salille kun ei ole kukaa potkimas perseelle. Sali treenit ja lenkit ovat olleet mukavia. Tulen kaipaamaan vähän kaikkea koska kavereita jämsästä tuli 3 vuoden aikana kiitettävästi joten ei ole mitään pahaa sanomista. Ikimuistoisimmat hetket olivat pitkät lenkit kun autolla jonnekki mettää ja takas suunnistelle ! Vaikka välillä tekiki mieli itkee ja raivota mutta ne jäi mielee :) kehuisin koko hommaa koska se oli iha mukavaa :) . Koitan käydä salilla aina kun kerkeän ja lenkeillä ja ajohommia pariin kertaan viikos !

 

Just testing :)

Kevät etenee vauhdilla. Urheiluvalmennuksen fysiikkapuolella huhti-toukokuun ohjelmaan kuuluu erilaisten lopputestien suorittaminen, joilla on tarkoitus mitata lukuvuoden aikana tehdyn työn tuottamia tuloksia. Tuloksia tulee kun tekee töitä sen eteen. Positiivinen ajattelu ja positiivinen suhtautuminen omaan tekemiseen, niin harjoittelussa kuin kilpailuissa on tärkeää, jotta tuloksia voi syntyä.

Aerobisen kunnon talvimittari on meillä sukkulatesti. Se osoittaa aerobisen kunnon, yleiskestävyyden, jaksamisen, kehittyneen valtaosalla mukavasti. Maanantain pitkät lenkit sekä vauhtikestävyysharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä. Erityisesti näkee niiden urheilijoiden kehittyneen kestävyyspuolella, jotka ovat käyneet ahkerasti nimenomaan näissä treeneissä. Se kertonee siitä, että juuri nämä lenkit jäävät omatoimisesti  helposti tekemättä tai laadultaan heikoiksi. Kestävyyden osalta meillä on vielä cooperin testi edessä. Jännityksellä odotamme ja uskomme siinäkin selkeisiin parannuksiin!

Lihaskuntotestit olivat myös viime viikolla. Siitä yhteenvedon vetäminen tekemäni vilkaisun perusteella on vaikeampaa. Mutta sellainen näppituntuma minulla on, että keskivartalon lihaksisto on erityisesti kehittynyt suurella osalla. Hyvä niin, koska keskivartalon merkitys on valtavan suuri kaikissa lajeissa. Voi hyvin kuvitella, lajia sen syvällisemmin tuntematta, että keskivartalon merkitys hypyissä ja kokonaisuudessaankin ajamisessa on tärkeä. Koteihin lähetämme postia viime vuotiseen tapaan tässä toukukuun lopulla tai viimeistään kesäkuun alussa. Saatte silloin mm. yhteenvedon huollettavanne treenauksesta ja kuntotestien tuloksista.

Mira, meidän huippuryhmäliikuntaohjaajamme (ja huippu muutenkin :), lanseerasi tässä jokunen aika sitten JAO:n oman ROSSFITin. Tässäpä kuvia ja näytteitä siitä:

Ensin rossfitissä tehtiin itsenäisinä 30 sekunnin työjaksoina........
.....ja vauhtii kiihtyi, viimeisille kierroksille otettiin mukaan parin kannustuksen tuoma lisäenergia:

Kevät...aurinko...ja ikävä!

Joka vuosi urheiluvalmennuksen kevättalveen kuuluu se että osa porukasta "katoaa" leireilemään tietyksi aikaa. Tänä vuonna A-ryhmä + muutama muu matkasivat maaliskuun alussa Belgiaan ....ja ovat siellä edelleen!

Normaaliarkeen jäi siis vain murto-osa mutta onneksi tänä vuonna tämä pieni ja tiivis ryhmä on ollut myös poikkeuksellisen ahkera treenien suhteen. Töitä on tehty...ja tulokset näkyy. Kovistakaan  VK-treeneistä ei olla jääty pois vaan niitä on tehty laadukkaasti. Tämän seurauksena minut jätettiin "tylysti" katselemaan muiden selkää tiistain pitkissä ylämäkivedoissa ja tyytyväisyys paistoi kyllä porukan kasvoilta! Kiitos siitä! Parasta siinä oli se että tajusivat itsekin sen mikä/mitkä seikat ovat vieneet fyysisen kunnon taas (ison) askeleen edemmäs. Mielenkiinnolla odotamme kevään cooperin-testiä!

Tiistaina siis juoksimme VK-vetoja. 5x4min/4´. Erittäin hyvin vedetty Miikka, Rasmus, Oskari, Marko, Jani ja Iina.

Keskiviikkona vuorossa oli spurttikuntopiiri. (1min lihastyötä, spurttikisa, 1min lihastyötä, spurtti....)

Torstaina kehitettiin räjähtävää voimaa salilla.

Tuleva viikko (15) mennään vielä pienellä porukalla mutta sitten "lauma" saadaan taas kokoon!

Kun siis crossarit katosivat leirille, ralli-ajajat keskittyivät ajamiseen ja kirjoituksiin, iski tietynlainen tyhjyys jo toisella viikolla. Seppokin oli Belgiassa, me Ninan kanssa jaoimme työtehtäviä (fysiikkatreenit + paperihommat , uudet hakijat jne). Viime viikolla Nina vielä matkasi Lappiin kisaamaan......ja minuun iski ihan kamala ikävä kaikkia! Lauma oli ihan levällään! Haluan KAIKKI HETI TAKAISIN ja PIAN!!! Jotenkin me olemme niin tiivis ja yhteenhitsaantuntut porukka että tällainen kuuden viikon jakso keskellä kouluvuotta on haastava. Mitenhän sitä kesästä sitten selvitään kun vielä neljä porukasta valmistuu ja jättää meidät kokonaan?  Vaikka tämä jengi  koostuu yksilölajien urheilijoista (pääosin)  niin kokonaisuudessa kuitenkin ollaan  joukkue jossa jokainen omalta osaltaan tuo panoksensa ryhmän toimivuuteen. Tuleva viikko tuo siis PALJON hyvää tullessaan....ei pelkästään mukavia, hikisiä treenejä urheilijoiden kanssa vaan kevättä taas askeleen lähemmäs kesää ja ennenkaikkea saadaan "lauma" kasaan!

Siispä...kevättä , yhteistreenejä "mölyapinalauman" kanssa ja Belgian tuliaisia odotellessa......


Mira

Kilpailukauteen valmistautuminen

Näin kilpailukauden lähestyessä, urheilijoita valmistetaan fyysisesti ja psyykkisesti kilpailuihin. Psyykkinen valmistautuminen ja omien mallien löytäminen on kilpailuihin valmistautumisessa tärkeää. Urheilija on kuin pieni lapsi, rutiinit ovat tärkeitä ja luovat turvallisuutta ja luottamusta :)

Vastustajan psyykkausta?? Psyykkisessä valmennuksessa keskitytään enemmän omaan itseen!

Tässä suoraa lainausta (http://users.jyu.fi/~jthyvama/lentis/psyyke.htm) mitä psyykkinen valmennus oikein on? Hyvää selkokielistä tekstiä ja sivuilla myös valmiita lisäideoita oman psyyken kehittämiseksi.

Mitä on psyykkinen valmennus ?
Psyykkinen valmennus on urheilijan henkisten kykyjen kehittämiseen tähtäävä tapahtuma. Päämääränä on luoda valmius halun, "tahtomisen", ja kyvyn, "osaamisen", yhteisvaikutukselle. Yhteisvaikutuksen perustana on aivojen ns. vapaan energian tila, joka ilmenee tilanteisiin sopivana, tuloksiin ja menestykseen vaikuttavana käyttäytymisenä. Vapaan energian tilan luomiseksi urheiluvalmennuksen psyykkiset mahdollisuudet ovat hyvät. Sen avulla voidaan selvittää urheilijan turhautumat ja pelot, kehittää yksilölliset ohjelmat pelkojen voittamiseen itseensä luottaen ja varmasti. Urheilijalle kehittyy hänestä itsestään riippuvan suorituksen oppiminen, jolloin hän

1. valmistautuu suoritukseensa (ready)
* fyysistä mukavuutta tuntien
* optimaalisessa psyykkisessä vireystilassa

2. kuvittelee suorituksensa (image)
* tottuu luottamaan onnistumiseen

3. keskittyy (focus)
* unohtaa häiritsevät tekijät

4. antaa palaa (execute)
* suorittaa tehtävät aivojen vapaan energian tilassa

5. arvioi suorituksensa
* käy läpi suorituksen
* mitä tapahtui ennen suoritusta, suorituksen aikana ja sen jälkeen


HUOM! Urheilija ei voi toimia yksin, vaan tarvitsee ympärilleen tiimin. On tärkeää, että tiimi toimii urheilijan suorituksia häiritsemättä. Mitä merkitystä on urheilijan psyykkisellä valmennuksella, jos tiimi tai sen osa lyttää tehdyn työn ja valmistautumisen muutamalla sanalla. Tässä siis huoltajille itsekoulutuksen ja -mietinnän paikka seuraava linkin kautta. Miten kannustan urheilijaani kesän kisa-areenoilla ???

Linkki:  Miten kannustan urheilijaani?

Viikon 12 ja 13 yhteistreenejä

Ensimmäisen maanantain pitkä pk-lenkki tehtiin vielä hyvissä olosuhteissa Myllymäen laduilla hiihtäen. Pieni mutta sitäkin sitkeämpi joukko porhalsi antaumuksella Myllymäen baanoilla. Miikka otti hieman lähituntumaa latuun ja samalla testasi sauvojen kestävyyttä, todeten ne heikkolaatuisiksi :)

Tiistain vk-intervallit tehtiin poikkeuksellisesti napakoiden aamupakkasten vuoksi sisällä. Nyt kun meitä oli pieni porukka koolla, niin treenin voi hyvin toteuttaa näinkin. Teimme perus vk-treenin 4x4'/4'. Kaksi vedoista tehtiin juosten, yksi soutulaitteella ja yksi kuntopyörällä. Syke nostettiin anaerobiselle kynnykselle +/-4. Hyvin onnistui vk-treeni sisälläkin!

 

Seuraavalla viikolla maanantain pk-lenkki tehtiin lumikenkäillen. Alun säätöjen ja vauhtiinpääsyn jälkeen homma sujui mainiosti. Lumikenkäily on yllättävän rankkaa, mutta sykkeet pysyivät nätisti pk-alueella, toisin kuin hiihtäessä, jossa sykkeet helposti pyrkivät nousemaan yli aerobisen kynnyksen. 

Aurinko paistoi....

...yllättävän rankalta tuntui..

Lenkin edetessä yksi sun toinenkin otti lumikylpyjä..Kenkä jäi yllättävän helposti risuun jos toiseenkin kiinni.

...jäniksen jäljillä oltiin :)

 Vauhdikkaastikin eteneminenkin onnistuu :)

Kahden tunnin tarpomisen jälkeen olo oli yllättävän uupunut, muutamia rakkoja jaloissa mutta sen suurempia traumoja ei tällä kertaa... mukavaa oli vaihteeksi näin!