Kuva: JM-Motormedia
Viime viikonloppu ei ollutkaan mikään ihan tavallinen kisaviikonloppu, sillä kesällä ajokortin saatuani oli aika suunnata vihdoin ja viimein oikeille rallipoluille ja jättää lyhyemmät rallisprintit ja -speciaalit taakse. Autokin oltiin saatu niputettua kokoon Vantaalla toukokuussa ajetun kaadon jälkeen. Ajoimme kisaa edeltävänä torstaina hyvät ennakkokilometrit Saukkolan harjoitus EK:lla, jolloin varmistimme ''uuden'' auton toimivuuden ja saatiin tytönkin ranteet pois kesän aikana kerätyistä ruosteista. Torstai päivästä jäi hyvä fiilis, jolla suunnattiin lauantai aamuna kisaan.
Lauantaina 1.9.-12 ajettiin siis Rantaralli, jonka järjesti Naantalin seudun urheiluautoilijat. Kisa oli 3 erikoiskokeen pituinen, josta ek kilometrejä tuli reilu 25km. Kilpailukeskus sijaitsi Naantalissa ja pätkät menivät Nousiainen/Mynämäki/Valpperi seudulla. Vaikka itse olen kotoisin kyseisiltä tiluksilta, ei ennakkotuntemusta minulla ollut tiestöstä. Kisan reitistöön ei saanut ennakkotutustua, vaan kisa ajettiin ns. ''pimeeseen''.
Kisapäivän aamuna oli jännitys suorastaan käsinkosketeltavaa. En tiedä helpottiko jännitystä se, että kyseessä oli vielä oma kotikisani, jolloin EK 1 lähtöön taisi kotipihalta olla huimat 7km matkaa. Huoltoalueella/kilpailukeskuksessa tapasi monennäköistä selkääntaputtelijaa, eikä niiltä toukokuisilta ''kaatovitseiltäkään'' selvitty. Sain kuitenkin hyvin tsempattua itseni kisafiilikseen, jota kartturini Reeta myös edesauttoi. Reeta on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tunnollinen, joka on enemmän kuin hyvä juttu, sillä meikäläinen saattaa jännittäessään sählätä ja touhuta täysin omiaan. Hän saa hyvin tilanteen haltuunsa ja tytön rauhoittumaan ratin ja penkin väliin!
Päästyämme pois ilmoittautumisista ja vedettyämme kypärät päähän, lähdimme lähdöstä ajamaan siirtymää pitkin kohti ensimmäisen erikoiskokeen starttia. Oli jotenkin todella hauskasta ja kummallista ajella omalla kilpa-autolla niitä teitä pitkin, joita normaalisti vapaa viikonloppuisin ajellaan kavereiden kanssa ''popit soiden''. Saavuimme ensimmäisen EK:n lähtöön, joka oli vielä oman seurani järjestämä pätkä.
Lähdössä oli kavereita ja tuttavia vastassa, jotka jälkeen päin ovat naureskelleet, ettei tyttöä ole aikaisemmin niin vakavana nähty. Enpä paljon tainnut siinä tilassa vitsiä takaisin päin väännellä..
Yleisesti ottaen EK 1 yllätti minut liukkaudellaan ja monennäköisillä muodostuneilla ajourillaan. Alkupää meni ehkä hieman sählätessä, mutta lienee syytä pistää se täysin jännityksen piikkiin. Maali päässä saimme edellä lähteneen kilpailijan kiinni, sillä he olivat ilmeisesti ajaneet ulos jossakin kohtaa. Maalissa meitä odotti joukko tuttuja, sillä valmentaja ja äitini olivat siellä vastassa. Mikä parasta; fiilis oli erittäin rento ja juuri sellainen, mikä ajaessa pitääkin olla!
EK 2 oli pätkistä kaikkein haastavin. Tiestössä ei mitään ihmeempiä ''runkimestoja'' (= niin kutsutta paikka, jossa saattaa helposti tulla eniten ulosajoja) ollut, mutta tie oli erittäin kapeeta, paljon mutkayhdistelmiä sekä paikkapaikoin niin heinikkoista, ettei tietä pystynyt lukemaan yhtään eteenpäin, sillä ei yksinkertaisesti vain nähnyt ''tulevaa''. Maalissa kuitenkin taas onnistuneesti :)
EK 3 oli taas ek 2:sta verrattuna hyvinkin erilainen. Tie oli leveää ja erittäin nopeaa, jolloin golffillakin sai painaa kaasu pohjassa. Mutkat eivät juurikaan taittuneet kovinkaan jyrkästi, joten vauhti oli likimmiten koko aika reippaasti yli 100km/h. Taisi kuljettajallakin olla hymy korvissa koko matkan.
Maaliin päästiin, joka ensisijaisesti tietysti oli tavoite, sillä tänä syksynä pitää jokainen kisa ajaa maaliin ja kerätä ensi vuotta varten pisteet kotiin. Kisan tulos yllätti tämän kilpailijaparin täysin, sillä olimme reilusti V1600-autojen nopein, sekä yhdistetyn luokan 3. (luokassamme kisasi siis erilaisia autokuntia, ja autojen tehoerotkin ovat huomattavia. Toisissa autoissa on mm. välitetty laatikko ja tasauspyörän lukko, jota esimerkiksi meillä ei ole). Samalla sykkeellä, samalla fiiliksellä jatkamme tiivistä kilpailukautta aina lokakuun alkuun asti. 8.9 lauantaina on luvassa Tampereen Autoglym ralli ja sunnuntaina heti perään 9.9 TUA Sprint.
Kiitokset Reetalle, valmentajille, huoltojoukolle, sekä kaikille taustajoukoille ja tsemppareille, joita myös kotikatsomon ja tiestön varrella näkyi tuulettamassa! :)
Ralli-Late
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti