Syysloman jälkeistä elämää...

Viikon 43 treenit:

MAANANTAINA: Pitkä peruskestävyyslenkki 2 tuntia. Mennään osittain juosten, osittain kävellen. Syke 120-150. Sykemittarit ja juomavyölaukku.

TIISTAINA: Toiminnallinen salitreeni. Kestovoima.

KESKIVIIKKONA: Tasojuoksutreeni. Sykemittari pakollinen! Juostaan pururadalla 1km lenkkiä sykkeen mukaan maksimisykkeeseen suhteuttaen esim. seuraavasti:
1. km sykkeellä  135 tai 145
2. km sykkeellä  145 tai 155
3. km sykkeellä 155 tai 165
4. km sykkeellä 165 tai 175
5. km sykkeellä 175 tai 185
6. km max
Palautus maksimissaan juomahörppy :)
Päälle loppuverryttely.

TORSTAINA Toiminnallinen salitreeni. Kestovoima.

Kolmen tonnin klubiin uusia jäseniä

Tänään oli SE päivä kun mitataan, onko mitään tapahtunut fysiikkapuolella. Nyt oli siis rästipäivä niiden osalta, jotka eivät syyskuussa päässeet paikalle juoksemaan cooperia. Keli oli mitä parhain: happirikas, sopivan lämmin, eikä tullen puuskaustakaan ollut havaittavissa. Ulkoiset puitteet olivat siis erinomaiset, mutta miten selviytyvät urheilijanuoremme tästä kokeesta?

Hyvin selviydyttiin. Kolmen tonnin klubi sai jälleen kaksi uutta jäsentä kun Jani S. ja Jesse pääsivät mukaan kerhon jäseniksi. Kärjessä paahtoi upein askelin kolmikko JaniS, Jesse ja Jani K. Onnea pojille tästä! Seuraava tavoite 3100m :)

Jo aiemmin kerhoon paikkansa ovat lunastaneet: Eetu S., Jani K., Matias, Samuel, Miikka, Tommi, Valtteri. Unohdinkohan jonkun?

Huomenna jatketaan lihaskuntotestien rästeillä. :)

Kuvakollaasi vkon 37 ja 38 treeneistä

Jami alkulämmittelee :)

Peilin edessä pumpataan ja matoilla haetaan liikkuvuutta!

Omenavuoren vaelluksella meillä oli mukana turvakoirat, jotka tykkäsivät ottaa mutakylpyjä...

Tuumailutuokio....Missä Matiaksen avaimet???

Syksyn väriset tossut.

Ja tossujen onnellinen omistaja :)

Sonjalla polvi nousee.

Herra kesäheinä?

Hierotaan pilates-rullilla etureisistä jumeja pois.

Ja reiden loitontajien käsittelyä.

Selän nikamille liikkuvuutta.

Kaverukset Marko ja Jami.

Tässä koko poppoo maanantain Rasuanniemen valloitusreissulla...kaikki tallessa vielä tässä vaiheessa :)

Vko:n 38 fysiikkatreenit

MAANANTAI klo 16.00 Pitkä sauvalenkki, Pk (onko jalkavaivaisia, yhteislenkki pyörällä voisi olla asiaa) Lähtö koululta.

TIISTAI klo 8.00 Kuntosali, koululla

KESKIVIIKKO klo 8.00 Vk-vedot radalla, lähtö koululta 8.00. Sykemittari pakollinen!

TORSTAI klo 8.00 Ketteryys/kuntopiiri

Vanhempainilta 13.9.2012

  Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma.

— Stuart Schroeder

Syksyn ensimmäinen vanhempainilta saatiin läpivietyä eilen karkeasti arvioituna noin kolmikymmenenpäisen kuulijakunnan turvin. Enemmänkin olisi auditorioomme mahtunut, mutta aikataulujen yhteensovittaminen kaikkien osallistujien kanssa on aina 'mission impossible'. 

Vanhempainillan teemana oli antaa infoa tulevan lukukauden toiminnasta sekä valoittaa myös tilanne jo kuluneen syksyn osalta. Seppo kertoili faktoja urheiluvalmennuksen toiminnasta, toimintaedellytyksistä, lajeista, urheilijoista, onnistumisista ja haasteistakin.

Jääkiekkoilijoiden valmentaja Jussi kertoili myös muutamilla sanoilla jääkiekkoilijoiden toiminnasta, harjoitusten sisällöistä pääpiirteittäin, kuljetuksista treeneihin. Keskustelimme myös kuljetusten aikatauluongelmista. Tällaisia keskusteluja olisi toivottavaa käydä enemmänkin. Ei ole olemassa niin pientä ongelmaa etteikö kannattaisi ottaa yhteyttä ja yrittää yhdessä ratkaista se!

Lauran puheenvuoro oli omakohtainen näkökulma urheilijan elämään tavoitteineen, haasteineen, iloineen ja suruineen. Mitä urheilijan elämä on, täytyykö jostain luopua? Miten asioita laitetaan tärkeysjärjestykseen?  Urheilijan elämä on tavoitteellista toimintaa ja vaatii suunnittelua. Näin  mistään itselle tärkeästä asiasta ei välttämättä tarvitse luopua. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tasapaino on Lauran mielestä yksi huippu-urheilijaksi kehittymisen perusedellytyksiä. Näin lyhykäisyydessään Lauran puheesta omiksi sanoiksi poimittuna. Laura voipi kommentoida, menikö pahasti pieleen muistini varaiset ajatukset.

Mira ja Nina esittelivät lopuksi fysiikkavalmennuksen toimintaa. Tilannekatsauksessa kuluneen syksyn osalta listattiin plussat ja miinukset. Paljon hyvää, mutta vielä kehitettävääkin. Lähetämme sähköpostitse ensi viikolla vanhempainillan materiaalin.

Kiitos osallistuneille!

 Tee suunnitelmasi niin mielikuvituksellisiksi kuin pystyt, koska 25 vuoden päästä ihmettelet, miten keskinkertaisilta ne jälkikäteen näyttävät. Silloin ihmettelet, mikset tehnyt sata kertaa suurempia suunnitelmia.— Henry Curtis

Pohditavaksi: Miksi teemme kuntotestejä?

Viikon 37 fysiikkatreenit

MAANANTAINA KLO 16.15-18.15 Oinaalan hiihtokeskuksesta lähtö pitkälle lenkille. Mäkisessä maastossa peruskestävyysvauhtinen lenkki (syke 120-150) sauvojen kanssa mäet kävellen, tasamaat hölkäten.

TIISTAINA KLO 8.00-9.30 Kuntopiiri liikuntahallissa koko kropalle.

KESKIVIIKKONA 8.00-9.30 Vauhtikestävyystreeni ulkona

TORSTAINA KLO 8.00-9.30 Kuntopiiri liikuntahallissa ja kuntosalilla.

Lauran debyytti ylsi tavoitteisiin

            Kuva: JM-Motormedia

                                                             Kuva: Vesa Penttilä

Viime viikonloppu ei ollutkaan mikään ihan tavallinen kisaviikonloppu, sillä kesällä ajokortin saatuani oli aika suunnata vihdoin ja viimein oikeille rallipoluille ja jättää lyhyemmät rallisprintit ja -speciaalit taakse. Autokin oltiin saatu niputettua kokoon Vantaalla toukokuussa ajetun kaadon jälkeen. Ajoimme kisaa edeltävänä torstaina hyvät ennakkokilometrit Saukkolan harjoitus EK:lla, jolloin varmistimme ''uuden'' auton toimivuuden ja saatiin tytönkin ranteet pois kesän aikana kerätyistä ruosteista. Torstai päivästä jäi hyvä fiilis, jolla suunnattiin lauantai aamuna kisaan.

Lauantaina 1.9.-12 ajettiin siis Rantaralli, jonka järjesti Naantalin seudun urheiluautoilijat. Kisa oli 3 erikoiskokeen pituinen, josta ek kilometrejä tuli reilu 25km. Kilpailukeskus sijaitsi Naantalissa ja pätkät menivät Nousiainen/Mynämäki/Valpperi seudulla. Vaikka itse olen kotoisin kyseisiltä tiluksilta, ei ennakkotuntemusta minulla ollut tiestöstä. Kisan reitistöön ei saanut ennakkotutustua, vaan kisa ajettiin ns. ''pimeeseen''.

Kisapäivän aamuna oli jännitys suorastaan käsinkosketeltavaa. En tiedä helpottiko jännitystä se, että kyseessä oli vielä oma kotikisani, jolloin EK 1 lähtöön taisi kotipihalta olla huimat 7km matkaa. Huoltoalueella/kilpailukeskuksessa tapasi monennäköistä selkääntaputtelijaa, eikä niiltä toukokuisilta ''kaatovitseiltäkään'' selvitty. Sain kuitenkin hyvin tsempattua itseni kisafiilikseen, jota kartturini Reeta myös edesauttoi. Reeta on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tunnollinen, joka on enemmän kuin hyvä juttu, sillä meikäläinen saattaa jännittäessään sählätä ja touhuta täysin omiaan. Hän saa hyvin tilanteen haltuunsa ja tytön rauhoittumaan ratin ja penkin väliin!

Päästyämme pois ilmoittautumisista ja vedettyämme kypärät päähän, lähdimme lähdöstä ajamaan siirtymää pitkin kohti ensimmäisen erikoiskokeen starttia. Oli jotenkin todella hauskasta ja kummallista ajella omalla kilpa-autolla niitä teitä pitkin, joita normaalisti vapaa viikonloppuisin ajellaan kavereiden kanssa ''popit soiden''. Saavuimme ensimmäisen EK:n lähtöön, joka oli vielä oman seurani järjestämä pätkä.
Lähdössä oli kavereita ja tuttavia vastassa, jotka jälkeen päin ovat naureskelleet, ettei tyttöä ole aikaisemmin niin vakavana nähty. Enpä paljon tainnut siinä tilassa vitsiä takaisin päin väännellä..

Yleisesti ottaen EK 1 yllätti minut liukkaudellaan ja monennäköisillä muodostuneilla ajourillaan. Alkupää meni ehkä hieman sählätessä, mutta lienee syytä pistää se täysin jännityksen piikkiin. Maali päässä saimme edellä lähteneen kilpailijan kiinni, sillä he olivat ilmeisesti ajaneet ulos jossakin kohtaa. Maalissa meitä odotti joukko tuttuja, sillä valmentaja ja äitini olivat siellä vastassa. Mikä parasta; fiilis oli erittäin rento ja juuri sellainen, mikä ajaessa pitääkin olla!

EK 2 oli pätkistä kaikkein haastavin. Tiestössä ei mitään ihmeempiä ''runkimestoja'' (= niin kutsutta paikka, jossa saattaa helposti tulla eniten ulosajoja) ollut, mutta tie oli erittäin kapeeta, paljon mutkayhdistelmiä sekä paikkapaikoin niin heinikkoista, ettei tietä pystynyt lukemaan yhtään eteenpäin, sillä ei yksinkertaisesti vain nähnyt ''tulevaa''. Maalissa kuitenkin taas onnistuneesti :)

EK 3 oli taas ek 2:sta verrattuna hyvinkin erilainen. Tie oli leveää ja erittäin nopeaa, jolloin golffillakin sai painaa kaasu pohjassa. Mutkat eivät juurikaan taittuneet kovinkaan jyrkästi, joten vauhti oli likimmiten koko aika reippaasti yli 100km/h. Taisi kuljettajallakin olla hymy korvissa koko matkan.

Maaliin päästiin, joka ensisijaisesti tietysti oli tavoite, sillä tänä syksynä pitää jokainen kisa ajaa maaliin ja kerätä ensi vuotta varten pisteet kotiin. Kisan tulos yllätti tämän kilpailijaparin täysin, sillä olimme reilusti V1600-autojen nopein, sekä yhdistetyn luokan 3. (luokassamme kisasi siis erilaisia autokuntia, ja autojen tehoerotkin ovat huomattavia. Toisissa autoissa on mm. välitetty laatikko ja tasauspyörän lukko, jota esimerkiksi meillä ei ole). Samalla sykkeellä, samalla fiiliksellä jatkamme tiivistä kilpailukautta aina lokakuun alkuun asti. 8.9 lauantaina on luvassa Tampereen Autoglym ralli ja sunnuntaina heti perään 9.9 TUA Sprint.

Kiitokset Reetalle, valmentajille, huoltojoukolle, sekä kaikille taustajoukoille ja tsemppareille, joita myös kotikatsomon ja tiestön varrella näkyi tuulettamassa! :)

Ralli-Late